Ajattelunvapaudesta

Olet nähnyt meemin ämpärijonosta tyhjää kirjastoa vasten. Tällä kuvataan absurdiutta, jossa ilmainen ämpäri on sensaatio, mutta saman ilmaisuuden omaava kirjasto ei vaikuta suhteessa saavan minkäänlaista suosiota. Jotain eroa on siis myös oltava.

Vaikka vertaus ontuu hieman, sama sensaatiomaisuus toistuu kaikkialla. Psykologiassa tästä puhutaan mielihyvän tavoitteluna. Ihmisen luoma yhteiskunta kykenee joka päivä tyydyttämään ihmisen mielihalut yhä vaivattomammin. Ruoka, viihde, sosiaalinen kanssakäyminen ja muut Sims-pelissä tarkkaan määritetyt inhimilliset tarpeet pystytään nyky-Suomessa paitsi tyydyttämään, myös nostamaan ennennäkemättömille tasoille ennennäkemättömällä vaivattomuudella. En kuitenkaan ole ravintoterapeutti tai psykologi, joten keskityn mieluummin henkilökohtaiseen lempiaiheeseen. Ajatteluun.

Ajattelu on kuulkaa helvetin vaikeaa. Sokrateen nimiin tunnustettua lainausta mukaillen, mitä enemmän ajattelee, sitä vähemmän huomaa todella ajattelevansa. Konseptuaalisesti on mielestäni selvää, että ihminen ajattelee tosi vähän, paljon vähemmän kuin itse luulee, ja että ajattelusta ei oikeastaan ole hyötyä ihmisen luomassa yhteiskunnassa.

Tämä siis siksi, että ihminen pyrrkii pois kaikesta haastavasta ja ajattelu on… no niin joo, eteenpäin.

Tämä oli myös ajatuksena metaforassa – ajattelu vaatii vaivaa ja lukeminenkin vaatii vaivaa, eikä siitä saa samanlaista sensaation tuomaa mielihyvää kuin ilmaisista ämpäreistä tai puhumisesta.

Puhuminen.

”Ajattelu on vaikeaa”- sitaatin vastaparina toinen mieleeni iskostunut ajatus on, että ihmisten pitää saada koko ajan olla äänessä. Pitää saada sanoa, mikä milloinkin juolahtaa mieleen. Tästä en toki halua ketään liiaksi moittia, sillä kuulluksi tuleminen on myös minulla tätä kirjoittaessa ei niin salainen taka-ajatus.

Rinnastan tässä puhumisen tai ehkä paremmin sanottuna oman mielipiteen ilmaisun muun yhteiskunnan muihin välittömän mielihyvän olioihin. Pitkän työn sijaan ihmiskunta on monessa asiassa kasvanut ja kasvaa edelleen pitkäjänteisyyttä vaativasta prosessista suoraan onnistumisen tuomaan mielihyvään.

Ajattelu on vaikeaa, koska asiat ovat vaikeita. Yhteiskunnallisiin asioihin löytyy kaikilta oma vastaus, joka on niin ilmeinen, että on käsittämätöntä, että kymmeniätuhansia tienaavat päättäjät eivät sitä huomaa. Ilmiö näkyy kommenttikentissä, jossa ymmärrettävästi ajattelun vaikeuden ja kuormittavuuden vuoksi omaksutaan ajatus, joka on pystytty tiivistämään maksimaalisen yksioikoiseksi – kuin kymmenen sekunnin tiktok tai mäkkäristä valmiina tilattu ateria!

Sen sijaan huolestuttavampaa on, kun media ja median ammattilaiset syytävät viestiä samalla vaivattomuudella. Riippumatta aiheen hankaluudesta se voidaan esittää hyvin yksioikoisesti, sillä sitä siltä nykyisin odotetaan. Kenties lehdet siis kokevat samanlaista painetta ajatella vähemmän, jotta nämä eivät tippuisi yhteiskunnan kelkasta.

Yleensä mulla on tähän joku naseva lopetus, mutta nyt ei ehkä ole. Vituttaa vaan joka kerta, kun lukee jonkun jutun, jossa joku asiantuntija osoittaa tornistaan itsestäänselvyyden rehvakkaasti ilman minkäänlaisia itsekriittisyyttä – etenkin, jos aihe sattuu olemaan itseä sen verran lähellä, että ymmärtää jo hieman sen monisyisyyttä. Ihan että asiantuntijoita ja professoreita ja milloin ketäkin raahataan kertomaan, että näin asia on ja olisihan tämä pitänyt tietää.

Ei mikään asian vain ole, tai jos on, ehkä on paikallaan ajatella, sillä tavalla kriittisesti, että oletko itse tässä nimenomaisessa asiassa syyllistynyt (täysin ymmärrettävästi ja parempia asioita priorisoidessasi jopa ihailtavasti) ajattelunlaiskuuteen.