Jotain jäähyväisistä

Kirje mummolle jäi lopusta hieman avoimeksi.

Jäähyväisissä on jotain väkivaltaista – napanuora pitää katkaista. Yhdessä tunnen, kuinka omat rajat sulautuu yhteen toisen kanssa, mutta jossain vaiheessa ryhmästä tai toisesta ihmisestä täytyy repäistä itsensä irti. Se ei ole mikään lääketieteellinen proseduuri, vaan jotain itsestä jää aina jälkeen – tai niin itse koen.

Tämä hyvästelystä. Koen itse lähtemisen aina jollain tasolla epämiellyttävänä. Sietämättömäksi tilanne muuttuu, kun hyvästit muuttuvat jäähyväisiksi. Miten kukaan on valmis hyvästelemään toisen viimeistä kertaa?

Eikä kyse ole vain kuolemasta. Rationaalisesti toisen kuolema on äärettömästi pahempi, mutta tunnetasolla… minulle tunne on sama. Se, että jaetaan yhteinen hetki, jossa toinen kasvaa osaksi itseä. Tiedäthän, toinen on erottamaton osa sinua, mutta sitten kaikki kulminoituu sisäpihalle, liikennevaloihin, parkkipaikalle, käytävään, koulun pihalle, leirikeskuksen luokkahuoneeseen, liikuntasalin verhojen taakse, lentokentälle tai juna-asemalle.

Yhtäkkiä oman elämän voikin jakaa tarkasti kahtia siitä, missä sitä oli ensin mahdoton kuvitella ilman toista, ja missä toinen ei enää ikinä ole osa sitä.

Toisesta jää vain muisto. Enkä tarkoita tätä vain hyvällä. Kerran niin tärkeän tyypin ajattelu on keljua, kun ajatukseen välttämättä liittyy samalla se, että en enää ikinä näe häntä.

Olen itse myös hyvä haistamaan sen, kun on kyse viimeisistä jäähyväisistä. Ehkä juur sen takia koko homma tuntuu henkilökohtasesti niin vaikealta. Kun siinä tilanteessa tajuaa, mistä on kyse, tekee mieli huutaa ja itkeä ja ja.

Kun puhutaan, että elämä vie eri suuntiin, se kuulostaa niin ihanan luonnolliselta, mutta mun on hankala kuvitella mitään tuskallisempaa. Pelkkä ajattelu puristaa rintaa niin, että on hankala saada henkeä.

Koko konsepti on niin absurdi - että antaa osan itsestä toiselle, ja sitten ei enää ikinä nähdä.

Emmä tiiä, mitä sympatiaa mä tällä… ihan vaan on tän suuntaset pyöriny useammastakin syystä päässä. Jos me ollaan jo joskus jätetty viimeiset jäähyväiset, ois ihanaa vielä nähdä.