Nyt ei mee iha hyvi

Tunteita saa olla.
Tunteita saa kokea.
Tunteita saa jopa näyttää - jos ne on positiivisia.

Niinku kiltin tyypin kuuluu, mä oon oppinu pitämään kaiken negatiivisen itelläni. Itseasiassa mä oon siinä niin hyvä, että mä salaan kaiken liian painavan myös iteltäni. Nähkääs; tabut on tabuja iha syystä. Paljon parempi jatkaa eteenpäin, kun kattoa sivuille. Paljon parempi unohtaa se, minkä ajattelu sattuu liikaa.

Eli sulje. Sulje ja katso toiseen suuntaan. Katso toiseen suuntaan ja juokse. Juokse niin pitkään, että sä pääset karkuun tai jäät alle. Mutta unohda, että sä joukset karkuun - sähä meet eteenpäin, niinku hyvän tyypin kuuluu.

Hyvä tyyppi on vahva. Niin vahva, ettei masennu. Niin vahva, ettei edes huomaa negatiivisia tunteita. Hyvän tyypin ihanne on iskostettu meihin kaikkiin. Yhteiskunta on täynnä vahvoja ja kilttejä tyyppejä, jotka on aina iloisia. Tähän tyyppiin me kaikki tähätään; Fake it till you make it! :)

Ja koska jokainen tietää, mitä hyvän tyypin kuuluu olla tiedetään myös mitä se ei oo. Ja se mitä se ei oo, ei myöskään oo sitä mitä mä oon. Mä oon hyvä tyyppi. Kaikki tietää, et mä oon. Mä oon hyvä tyyppi nii pitkää, et mä en jaksa enää. Sit mä lopetan sen.., tai itteni.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muisto

Kuva
Sitä sanotaan, että ihminen kuolee kahdesti: Ensimmäisen kerran, kun ruumis kuolee ja toisen kerran, kun joku sanoo sun nimen viimeisen kerran. En tiiä, on se kai niinki. Mummo kuoli eilen, mutta oikeesti se kuoli jo neljännen tai viidennen kerran. Tai sitä sillä kai tarkotetaan, että ihmisessä kuolee jotain niin perustavanlaatusta, että se edellinen minäkin on kuollut. Kun viimeksi näin mummon, siitä oli jäljellä vain suru. Kun viimeksi näin mummon noin puoli vuotta sitten, mulla oli sellanen olo, että saatto olla viimenen kerta. Ei näin saa sanoa, mutta en mä enää halunnu nähdä sitä. Niin terävä ja autenttinen mummo eli ihan omissa maailmoissaan. Ainahan sillä oli taipumusta melankolisuuteen, mutta en mä rehellisesti voi sanoa, että se olis enää eläny tässä maailmassa. Monen kuoleman sijaan tykkään ajatella, että mummo eli monta elämää. Valtaosa mummon elämistä siirty mulle vaan perimätietona päähenkilöltä iteltään. Mummo kerto, että ei halunnut lapsena mennä koul...
Lue lisää

Olisipa laite, jolla antaa ihmisille lisää aikaa - kutsuisin sitä aikakoneeksi

Kuva
Havahduin siihen, miten paljon minulla on 23-vuotiaana aikaa tuhlattavaksi. Se ei ole mikään luonnonoikeus, vaan etuoikeus, josta eliittiin syntynyt saa nauttia globaalissa kapitalistisessa kilpailussa. Tosin sana "kilpailu" viittaa harhaanjohtavasti johonkin reiluun ja tasapuoliseen. Historia on meidän puolellamme. Orjuuttaja-valloittaja esi-isämme ovat voineet olla millaisia hirviöitä tahansa, mutta heidän luoman globaalin hyväksikäytön rakenteen seurauksena voimme mieltää itseämme ”sivistyneiksi”. Mikään jumala ei ole siunannut meille nykyistä asemaamme, emmekä todellakaan ole sitä ansainneet. Olemme syntyneet valta-asemaan globaalilla kentällä, jossa voimme ilman tunnontuskia hyväksyä epäinhimilliset työolot, mitättömän korvauksen ja jopa pakkotyön, kunhan niiden tuottamat hyödykkeet ja työvoima mahdollistavat oman vapaa-aikamme. Koska emme itse ole toteuttaneet esi-isiemme valloituksia ja koska orjuutus on näkymätöntä, voimme helposti huijata itsemme luulemaan, että ...
Lue lisää

Arvosanakeskeisestä koulusta ja suorituskeskeisestä yhteiskunnasta

Kuva
Lapsena koulussa koin monet asiat epäoleellisiksi. Opettajan mukaan kouluun on tultava ajoissa ja kaikkien kanssa on pystyttävä työskentelemään ryhmässä, koska tätä odotetaan aikuisena työelämässä. Suu ympyränä katsoin kylillä kävellessä huippuosaajia rakennusmiehistä poliiseihin ja opettajasta juniorijoukkueen jalkapallovalmentajaan samalla, kun kituutin oman arkeni läpi energiajuomien ja sm-liigakorttien voimalla. Pelkäsin tulevaisuutta. Itse en jaksanut tehdä kunnolla edes läksyjäni. Koulusta selvisin leikiten, mutta en ikinä tehnyt lukuläksyä. Nopeasti huomasin, että kokeista ja sitä myöten koulusta selviää hyvin ilmankin. Mutta eikö asioista kiinnostuminen ja itsensä kehittäminen ole juuri sellaisia taitoja, joita tarvitsen aikuisena työelämässä? Miksi vastuu siitä sälytetään omille hartioilleni? Ei kouluun ajoissa tulemistakaan testata sillä, miten hyvin tulen ajoissa kouluun koeaamuna. Miten aikuiset ympärillä sitten tekivät sen? Itsestä lähtevä kiinnostuminen ja kehittyminen tu...
Lue lisää