Aamupuuro ynnä muu korruptio

 


Olen nyt vuoden pohtinut demokratian mahdollisuutta. Suomessa se on edustuksellista - kaverille politiikka, mutta se on erkaantunut tavanihmisestä. Samalla demokratia vaatima monimuotoisuus ei toteudu.

Viikko sitten sattui jotain ihmeellistä - kansa löysi politiikan. Demokratiaan ilmestyy uusia ääniä, mikä on koko yhteiskunnalle ensiarvoisen tärkeää. Kenties tästä seuraa uusi-Suomi, joka toimii yhä demokraattisemmin kansaansa varten eikä siitä huolimatta.

Ei kuitenkaan ole kyse monesta äänestä vaan yhdestä äänestä. Suomalaisesta perisynnistä, joka salakavalasti houkuttelee varomattoman tavanihmisen jopa poliittiselle kentälle. Kateus. Se on niin voimakas, että se saa yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle täysin turtuneen kansan nousemaan omasta kuplastaan osoittamaan pahaa mieltään. 

Ilmiössä ei ole maidon ja puuron luvatussa maassa kasvaneelle mitään uutta. Kyse on siis uuden sijaan ennemmin perus-Suomesta. Onneksi tätä huutoa vastaamaan on jo aiemmin kasvatettu metsä!

Kyseisen puolueen syyttäminen on turhaa - tai voihan laktoosi-intoleranttia paheksua piereskelystä, mutta siitä ei varsinaisesti ole hyötyä. Kansallinen intoleranssi synnyttää ennen pitkää pieruja ja pierun-nuuhkijoita, joiden asema perustuu kollektiiviselle mielen pahoittamiselle. Silloin ei tunnisteta tai edes pyritä ymmärtämään, mikä kulloinkin on yhteiskunnallisesti pielessä, vaan päästetään ilmoille mehevä "tämä ei ole hyvä". Perustyytymättömyydellä on symbioottinen suhde niihin megafoneihin, joiden meteli on vielä monin verroin suhteettomampi kuin 30 euron aamupala.

Vaikka demokratiaan olisi siis vilkkaan keskustelun puolesta syntymässä aihio, sama ahteri on ollut jo pitkään olemassa eri muodoissa. Tämä kateudesta ynnä muusta pahasta mielestä syntyvä öyhötys kaatuu samaan ongelmaan kuin populistinen ideologia aina kaatuu. Se ei etsi ratkaisua - sitä ei ole tehty sitä varten. Itse asiassa sitä ei ole tehty ollenkaan vaan se on kiertänyt mielen tahdosta riippumattomana vatsassa, kunnes se on vastenimielisenä entsyymien koalitiona pakottanut itsensä maailmaan. Pierussuomalaista ei käy syyttäminen, mutta tavansuomalaisen tulisi ymmärtää pysyä kaukana maidosta, tai ainakin antaa valtion päämiehen juoda hänelle ja hänen perheelle ostettu maito - niin ja puuro myös!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muisto

Kuva
Sitä sanotaan, että ihminen kuolee kahdesti: Ensimmäisen kerran, kun ruumis kuolee ja toisen kerran, kun joku sanoo sun nimen viimeisen kerran. En tiiä, on se kai niinki. Mummo kuoli eilen, mutta oikeesti se kuoli jo neljännen tai viidennen kerran. Tai sitä sillä kai tarkotetaan, että ihmisessä kuolee jotain niin perustavanlaatusta, että se edellinen minäkin on kuollut. Kun viimeksi näin mummon, siitä oli jäljellä vain suru. Kun viimeksi näin mummon noin puoli vuotta sitten, mulla oli sellanen olo, että saatto olla viimenen kerta. Ei näin saa sanoa, mutta en mä enää halunnu nähdä sitä. Niin terävä ja autenttinen mummo eli ihan omissa maailmoissaan. Ainahan sillä oli taipumusta melankolisuuteen, mutta en mä rehellisesti voi sanoa, että se olis enää eläny tässä maailmassa. Monen kuoleman sijaan tykkään ajatella, että mummo eli monta elämää. Valtaosa mummon elämistä siirty mulle vaan perimätietona päähenkilöltä iteltään. Mummo kerto, että ei halunnut lapsena mennä koul...
Lue lisää

Olisipa laite, jolla antaa ihmisille lisää aikaa - kutsuisin sitä aikakoneeksi

Kuva
Havahduin siihen, miten paljon minulla on 23-vuotiaana aikaa tuhlattavaksi. Se ei ole mikään luonnonoikeus, vaan etuoikeus, josta eliittiin syntynyt saa nauttia globaalissa kapitalistisessa kilpailussa. Tosin sana "kilpailu" viittaa harhaanjohtavasti johonkin reiluun ja tasapuoliseen. Historia on meidän puolellamme. Orjuuttaja-valloittaja esi-isämme ovat voineet olla millaisia hirviöitä tahansa, mutta heidän luoman globaalin hyväksikäytön rakenteen seurauksena voimme mieltää itseämme ”sivistyneiksi”. Mikään jumala ei ole siunannut meille nykyistä asemaamme, emmekä todellakaan ole sitä ansainneet. Olemme syntyneet valta-asemaan globaalilla kentällä, jossa voimme ilman tunnontuskia hyväksyä epäinhimilliset työolot, mitättömän korvauksen ja jopa pakkotyön, kunhan niiden tuottamat hyödykkeet ja työvoima mahdollistavat oman vapaa-aikamme. Koska emme itse ole toteuttaneet esi-isiemme valloituksia ja koska orjuutus on näkymätöntä, voimme helposti huijata itsemme luulemaan, että ...
Lue lisää

Arvosanakeskeisestä koulusta ja suorituskeskeisestä yhteiskunnasta

Kuva
Lapsena koulussa koin monet asiat epäoleellisiksi. Opettajan mukaan kouluun on tultava ajoissa ja kaikkien kanssa on pystyttävä työskentelemään ryhmässä, koska tätä odotetaan aikuisena työelämässä. Suu ympyränä katsoin kylillä kävellessä huippuosaajia rakennusmiehistä poliiseihin ja opettajasta juniorijoukkueen jalkapallovalmentajaan samalla, kun kituutin oman arkeni läpi energiajuomien ja sm-liigakorttien voimalla. Pelkäsin tulevaisuutta. Itse en jaksanut tehdä kunnolla edes läksyjäni. Koulusta selvisin leikiten, mutta en ikinä tehnyt lukuläksyä. Nopeasti huomasin, että kokeista ja sitä myöten koulusta selviää hyvin ilmankin. Mutta eikö asioista kiinnostuminen ja itsensä kehittäminen ole juuri sellaisia taitoja, joita tarvitsen aikuisena työelämässä? Miksi vastuu siitä sälytetään omille hartioilleni? Ei kouluun ajoissa tulemistakaan testata sillä, miten hyvin tulen ajoissa kouluun koeaamuna. Miten aikuiset ympärillä sitten tekivät sen? Itsestä lähtevä kiinnostuminen ja kehittyminen tu...
Lue lisää