Suvivirrestä

No nyt on aihe, josta olen paitsi asiantuntija, myös kokemusasiantuntija!

Olen nimittäin opiskellut aina elämänkatsomustietoa ja kokenut Suvivirren paitsi epämiellyttävänä myös lievästi ahdistavana. Toisaalta Intiassa vieraillessamme lauloimme suomalaisporukalla Suvivirren naisten turvakodissa vieläpä omasta ehdotuksestani, mikä on minulle hyvin kaunis ja koskettava muisto. Nyt sitten olen opettaja ja Suvivirsi-kysymyksestä olisi hyvä olla jonkinlainen neutraali näkemys.

Itsetutkiskelun jälkeen totesin, että Survivirttä enemmän minua ahdisti koko tilanne. Olen pienenä kakkosluokkalaisena jäänyt joka perjantai kahteen asti kouluun, kun kaverit pääsivät kahdeltatoista, koska minulla oli hyppytunnin jälkeen vielä pienryhmässä 6-luokkalaisten kanssa ET-tunti, jossa pelattiin lautapelejä tai katseltiin varpaita. Sitten joulun ja kevätjuhlan alla opettaja ilmoitti luokalle, että Jimi ei nyt tule muiden mukana kirkkoon, vaan menee tekemään jotain muuta samalla - käytännössä piirtämään värityskuvia isompien lasten kanssa.

Kaiken tämän jälkeen opettaja kuitenkin pakottaa opettelemaan Suvivirren jälki-istuntojen kautta ulkoa. Kevätjuhlassa ei enää yhtään tee mieli kiittää Jumalaa tämän hyvyydestä tai laupeudesta, vaikka Intiassa olikin mageeta, että kaikki osasisivat sanat.

Opetussuunnitelman mukaan koulu on uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitoutumaton. Koen oman koulutaipaleeni kuitenkin olleen jatkuvaa vastakkainasettelua ja ulos sulkemista. Nyt elämänkatsomustiedon opettajana huomaan, että oppimateriaali ja opettajien osaaminen asettavat oppilaat edelleen eriarvoiseen asemaan.

Tähän on kuitenkin jo näkökentässä muutos, sillä suuriosa puolueista kannattaa yhteistä katsomusainetta, jossa opetusresurssi ja lasten huomiointi jakautuvat tasan.

Yhteiseen katsomusaineeseen liittyy kuitenkin suuri uhka, jos uskonnonopettajat alkavat opettaa yhteistä katsomusainetta aiemman (vakaumuksellisen) uskonnonopetuksen materiaaleilla. Siksi kuntien ja valtion tulee riittävillä resursseilla huolehtia, että uusi katsomusaine vastaa opetussuunnitelman vaadetta koulun sitoutumattomuudesta. Koulun tulee aiempaa paremmin esittää uskonnot ja katsomukset keskenään samanarvoisina, eikä luterilaista kristinuskoa normina, joka näkyy esimerkiksi opettajien omissa mieltymyksissä.

Intian matkalla olin Suvivirren ohella myös opettamassa esimerkiksi "Story"-nimistä oppiainetta, joka vastaa uskontoa tai katsomusainetta. Tällä tunnilla painottuivat hindulaisuuden (eli valtauskonnon)- tarinat, mutta ne asettuivat muiden uskontojen tarinoiden rinnalle. Kaikista tarinoista löytyi lapsille arvokkaita oppeja!

En siis vastusta Suvivirttä - päinvastoin. Haluan jatkossakin laulaa kevätjuhlassa Suvivirttä, mutta tämän rinnalla olisi hauska laulaa muista uskonnoista ja kulttuureista kevät biisejä - sikäli mikäli niitä löytyy suomeksi.