Tekstit

Jotain jäähyväisistä

Kuva
Kirje mummolle jäi lopusta hieman avoimeksi. Jäähyväisissä on jotain väkivaltaista – napanuora pitää katkaista. Yhdessä tunnen, kuinka omat rajat sulautuu yhteen toisen kanssa, mutta jossain vaiheessa ryhmästä tai toisesta ihmisestä täytyy repäistä itsensä irti. Se ei ole mikään lääketieteellinen proseduuri, vaan jotain itsestä jää aina jälkeen – tai niin itse koen. Tämä hyvästelystä. Koen itse lähtemisen aina jollain tasolla epämiellyttävänä. Sietämättömäksi tilanne muuttuu, kun hyvästit muuttuvat jäähyväisiksi. Miten kukaan on valmis hyvästelemään toisen viimeistä kertaa? Eikä kyse ole vain kuolemasta. Rationaalisesti toisen kuolema on äärettömästi pahempi, mutta tunnetasolla… minulle tunne on sama. Se, että jaetaan yhteinen hetki, jossa toinen kasvaa osaksi itseä. Tiedäthän, toinen on erottamaton osa sinua, mutta sitten kaikki kulminoituu sisäpihalle, liikennevaloihin, parkkipaikalle, käytävään, koulun pihalle, leirikeskuksen luokkahuoneeseen, liikuntasalin verhojen taakse,...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Muisto

Kuva
Sitä sanotaan, että ihminen kuolee kahdesti: Ensimmäisen kerran, kun ruumis kuolee ja toisen kerran, kun joku sanoo sun nimen viimeisen kerran. En tiiä, on se kai niinki. Mummo kuoli eilen, mutta oikeesti se kuoli jo neljännen tai viidennen kerran. Tai sitä sillä kai tarkotetaan, että ihmisessä kuolee jotain niin perustavanlaatusta, että se edellinen minäkin on kuollut. Kun viimeksi näin mummon, siitä oli jäljellä vain suru. Kun viimeksi näin mummon noin puoli vuotta sitten, mulla oli sellanen olo, että saatto olla viimenen kerta. Ei näin saa sanoa, mutta en mä enää halunnu nähdä sitä. Niin terävä ja autenttinen mummo eli ihan omissa maailmoissaan. Ainahan sillä oli taipumusta melankolisuuteen, mutta en mä rehellisesti voi sanoa, että se olis enää eläny tässä maailmassa. Monen kuoleman sijaan tykkään ajatella, että mummo eli monta elämää. Valtaosa mummon elämistä siirty mulle vaan perimätietona päähenkilöltä iteltään. Mummo kerto, että ei halunnut lapsena mennä koul...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arvosanakeskeisestä koulusta ja suorituskeskeisestä yhteiskunnasta

Kuva
Lapsena koulussa koin monet asiat epäoleellisiksi. Opettajan mukaan kouluun on tultava ajoissa ja kaikkien kanssa on pystyttävä työskentelemään ryhmässä, koska tätä odotetaan aikuisena työelämässä. Suu ympyränä katsoin kylillä kävellessä huippuosaajia rakennusmiehistä poliiseihin ja opettajasta juniorijoukkueen jalkapallovalmentajaan samalla, kun kituutin oman arkeni läpi energiajuomien ja sm-liigakorttien voimalla. Pelkäsin tulevaisuutta. Itse en jaksanut tehdä kunnolla edes läksyjäni. Koulusta selvisin leikiten, mutta en ikinä tehnyt lukuläksyä. Nopeasti huomasin, että kokeista ja sitä myöten koulusta selviää hyvin ilmankin. Mutta eikö asioista kiinnostuminen ja itsensä kehittäminen ole juuri sellaisia taitoja, joita tarvitsen aikuisena työelämässä? Miksi vastuu siitä sälytetään omille hartioilleni? Ei kouluun ajoissa tulemistakaan testata sillä, miten hyvin tulen ajoissa kouluun koeaamuna. Miten aikuiset ympärillä sitten tekivät sen? Itsestä lähtevä kiinnostuminen ja kehittyminen tu...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ajattelunvapaudesta

Kuva
Olet nähnyt meemin ämpärijonosta tyhjää kirjastoa vasten. Tällä kuvataan absurdiutta, jossa ilmainen ämpäri on sensaatio, mutta saman ilmaisuuden omaava kirjasto ei vaikuta suhteessa saavan minkäänlaista suosiota. Jotain eroa on siis myös oltava. Vaikka vertaus ontuu hieman, sama sensaatiomaisuus toistuu kaikkialla. Psykologiassa tästä puhutaan mielihyvän tavoitteluna. Ihmisen luoma yhteiskunta kykenee joka päivä tyydyttämään ihmisen mielihalut yhä vaivattomammin. Ruoka, viihde, sosiaalinen kanssakäyminen ja muut Sims-pelissä tarkkaan määritetyt inhimilliset tarpeet pystytään nyky-Suomessa paitsi tyydyttämään, myös nostamaan ennennäkemättömille tasoille ennennäkemättömällä vaivattomuudella. En kuitenkaan ole ravintoterapeutti tai psykologi, joten keskityn mieluummin henkilökohtaiseen lempiaiheeseen. Ajatteluun. Ajattelu on kuulkaa helvetin vaikeaa. Sokrateen nimiin tunnustettua lainausta mukaillen, mitä enemmän ajattelee, sitä vähemmän huomaa todella ajattelevansa. Konseptuaalisest...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Aamupuuro ynnä muu korruptio

Kuva
  Olen nyt vuoden pohtinut demokratian mahdollisuutta. Suomessa se on edustuksellista - kaverille politiikka, mutta se on erkaantunut tavanihmisestä. Samalla demokratia vaatima monimuotoisuus ei toteudu. Viikko sitten sattui jotain ihmeellistä - kansa löysi politiikan. Demokratiaan ilmestyy uusia ääniä, mikä on koko yhteiskunnalle ensiarvoisen tärkeää. Kenties tästä seuraa uusi-Suomi, joka toimii yhä demokraattisemmin kansaansa varten eikä siitä huolimatta. Ei kuitenkaan ole kyse monesta äänestä vaan yhdestä äänestä. Suomalaisesta perisynnistä, joka salakavalasti houkuttelee varomattoman tavanihmisen jopa poliittiselle kentälle. Kateus. Se on niin voimakas, että se saa yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle täysin turtuneen kansan nousemaan omasta kuplastaan osoittamaan pahaa mieltään.  Ilmiössä ei ole maidon ja puuron luvatussa maassa kasvaneelle mitään uutta. Kyse on siis uuden sijaan ennemmin perus-Suomesta. Onneksi tätä huutoa vastaamaan on jo aiemmin kasvatettu metsä! Ky...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Olisipa laite, jolla antaa ihmisille lisää aikaa - kutsuisin sitä aikakoneeksi

Kuva
Havahduin siihen, miten paljon minulla on 23-vuotiaana aikaa tuhlattavaksi. Se ei ole mikään luonnonoikeus, vaan etuoikeus, josta eliittiin syntynyt saa nauttia globaalissa kapitalistisessa kilpailussa. Tosin sana "kilpailu" viittaa harhaanjohtavasti johonkin reiluun ja tasapuoliseen. Historia on meidän puolellamme. Orjuuttaja-valloittaja esi-isämme ovat voineet olla millaisia hirviöitä tahansa, mutta heidän luoman globaalin hyväksikäytön rakenteen seurauksena voimme mieltää itseämme ”sivistyneiksi”. Mikään jumala ei ole siunannut meille nykyistä asemaamme, emmekä todellakaan ole sitä ansainneet. Olemme syntyneet valta-asemaan globaalilla kentällä, jossa voimme ilman tunnontuskia hyväksyä epäinhimilliset työolot, mitättömän korvauksen ja jopa pakkotyön, kunhan niiden tuottamat hyödykkeet ja työvoima mahdollistavat oman vapaa-aikamme. Koska emme itse ole toteuttaneet esi-isiemme valloituksia ja koska orjuutus on näkymätöntä, voimme helposti huijata itsemme luulemaan, että ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Nyt ei mee iha hyvi

Tunteita saa olla. Tunteita saa kokea. Tunteita saa jopa näyttää - jos ne on positiivisia. Niinku kiltin tyypin kuuluu, mä oon oppinu pitämään kaiken negatiivisen itelläni. Itseasiassa mä oon siinä niin hyvä, että mä salaan kaiken liian painavan myös iteltäni. Nähkääs; tabut on tabuja iha syystä. Paljon parempi jatkaa eteenpäin, kun kattoa sivuille. Paljon parempi unohtaa se, minkä ajattelu sattuu liikaa. Eli sulje. Sulje ja katso toiseen suuntaan. Katso toiseen suuntaan ja juokse. Juokse niin pitkään, että sä pääset karkuun tai jäät alle. Mutta unohda, että sä joukset karkuun - sähä meet eteenpäin, niinku hyvän tyypin kuuluu. Hyvä tyyppi on vahva. Niin vahva, ettei masennu. Niin vahva, ettei edes huomaa negatiivisia tunteita. Hyvän tyypin ihanne on iskostettu meihin kaikkiin. Yhteiskunta on täynnä vahvoja ja kilttejä tyyppejä, jotka on aina iloisia. Tähän tyyppiin me kaikki tähätään; Fake it till you make it! :) Ja koska jokainen tietää, mitä hyvän tyypin kuuluu olla tiedetä...
Lähetä kommentti
Lue lisää